Sirpa Kurppa, Merja Saarinen, Mirja Viinisalo, Helmi Risku-Norja

Hankkeessa on tuotettu ympäristövaikutusarvio noin 35 erilaisesta lounaslautasesta eläinpainotteisista annoksista vegaaniannoksiin. Lounaat jakaantuivat kotona valmistettuihin, valmisruokalounaisiin ja koululounaisiin. Tässä esityksessä keskitytään julkisten ruokapalvelujen koululounaisiin, joista edellä mainitussa tutkimuksessa oli esimerkkinä yhden yläkoulun 9 erilaista lounasvaihtoehtoa.

Alustavien tulosten mukaan näyttää hyvin ilmeiseltä, että vuodenaikaisia sesonkeja noudatteleva ruokavalio muodostuisi ympäristön kannalta edullisimmaksi. Kuluttajien toiveet ovat kuitenkin erkaantumassa aidosta luonnonedellytyksiin linkittyvästä sesonkisuudesta. Varhaistuotteita odotetaan vuosi vuodelta aikaisemmin ja tiettyjä aikaisempia sesonkituotteita ympäri vuoden. Julkisissa ruokapalveluissa tuoreus on tärkeä kriteeri, mutta se ei linkity kotimaisten tai etenkään oman maakunnan tuotteiden ylivoimaisena hyödyntämisenä. Suomalaiselle ja monelle muullekin ruokakulttuurille perinnäinen luonnonolosuhteista ja resursseista riippuvuus ei enää realisoidu. Ympäristön kannalta suomalaisen raaka-ainetuotannon tulisi vahvistaa suomalaisen urbaanin väestön ymmärrystä ruokaraaka-ainetuotannon luonnonresurssiriippuvuudesta eikä pyrkiä kumoamaan sitä. Yhtenä mahdollisuutena julkisissa ruokapalveluissa on tarkemman raaka-ainepohjan osalta sesonkisuuntautuneen vuosittaisen ruokavalion suunnittelu. Tässä kohden tulisi nimenomaan muistaa, että ehdottomasti suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy raaka-ainetuotannossa.

Maataloustieteen päivät 2010

http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/021.pdf