Hevosten kasvattaminen ei yleisesti ottaen ole taloudellisesti kovin kannattavaa. Niinpä kaikki kasvatustoiminta on Suomessa pääosin pienimuotoista ja valtaosalla kasvattajista on vain 1 tai 2 siitostammaa. Moni kasvattaja on myös ensikertalaisena varsin kokematon. Osalla on vain tarkoituksena varsottaa oma tamma kerran eikä tavoitteena ole varsinainen kasvatustyön jatkaminen. Oriin valinta, kantavan tamman hoito ja ruokinta, varsominen sekä pikkuvarsan hoito ja ruokinta vaativat kuitenkin kasvattajalta paljon tietoa, osaamista ja huolellisuutta, jotta kaikki menisi hyvin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää varsojen kasvatusolosuhteita, ruokintaa ja hoitokäytäntöjä Suomessa. Työ liittyy yhteispohjoismaiseen NKJ tutkimushankkeeseen, Group Housing Horses under Nordic conditions, jonka tavoitteena on parantaa hevosten ryhmäkasvatusolosuhteita.

Tutkimusaineistoa kerättiin tilakäynnein, jotka tehtiin 2009 helmi-maaliskuussa 20 hevostilalle Etelä-Suomessa. Tiloilla oli vuonna 2008 syntyneitä varsoja yhteensä 165 (2–23/tila). Varsat olivat suomenhevosia, lämminverisiä, puoliverisiä, arabeja, poneja sekä risteytyksiä. Ne olivat iältään 8-12 kk.

Suurimmalla osalla tiloista asiat olivat hyvässä kunnossa ja toiminta oli ammattitaitoista, mutta selvitys kuitenkin osoitti että neuvonnalle on selvästi tarvetta. Kasvattajille voisi olla hyötyä esimerkiksi ravintotietouden lisäämisestä. Korsirehun rehuanalyysejä pitäisi tehdä ja hyödyntää nykyistä useammin, jotta varsat saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvuun. Tiloista  80 % oli puutteita vitamiinien saannissa ja 70 % tiloista oli puutetta luuston kehitykselle välttämättömästä D-vitamiinista. Parannettavaa löytyi myös mm. laidunten viljavuustutkimuksissa, kalkituksissa ja lannoituksissa, sekä tarhojen puhdistuksessa. Lisäksi olisi tarpeellista tiedottaa varsojen kaviohoidon tärkeydestä ja jalka-asentojen korjaamisen mahdollisuuksista.